Teimme ryhmätyönä sosiaalisen median opintojaksolla tuotoksen Syksyinen luonto, jossa facebookiin ja Instagramiin on tehty sivustot aiheesta syksyinen luonto ja miten syksyistä luontoa voi vapaa-ajan toiminnassa hyödyntää. Aiheesta on myös videoesittely Youtubessa (https://www.youtube.com/watch?v=q9_jNGZ8ny8).  

 

Syksyinen luonto, tai luonto yleensäkin, on kaiken ikäisille sopiva teema. Kaikki voivat liikkua luonnossa omalla, parhaaksi katsomallaan tavalla. Aiheemme tarkoitus on kannustaa ihmisiä luonnossa liikkumisen pariin. Nykyään puhutaan paljon siitä, miten ihmisten aika menee eri laitteiden näyttöjä tuijotellessa ja sosiaalisessa mediassa postaillen. Sivustomme herättelevät ihmisiä lähtemään välillä luontoon liikkumaan näyttöjen tuijotuksen sijaan ja jakamaan sitten kokemuksensa syksyisestä luonnosta facebook- tai instagram sivuilla. 

 

Sivustoilla on ylläpitäjät, jotka laittavat kuvia, mutta tarkoituksena on myös saada ihmiset osallistumaan luontokuvien ottamiseen ja jakamiseen. Ongelmana voi olla se, kuinka ihmiset saadaan kiinnostumaan ja innostumaan kuvaamisesta ja niiden jakamisesta muiden iloksi. Sivustojen pitäisi saada paljon jakoja, jotta ne tulevat tunnetuksi. Myös ihmisten haastaminen esimerkiksi tyylillä ”Kuka ottaa kuvan suurimmasta sienestä” kannustaisi ihmisiä kuvien ottoon ja sivustojen jakamiseen kavereilleen. Sivustot toimisivat sitä paremmin, mitä enemmän seuraajia ne saisivat. Aktiivisella kuvien päivityksellä ihmisten mielenkiinto sivustoja kohtaan pysyisi yllä. Myös aiheen toteutuksen vieminen muihin somekanaviin toisi aiheelle lisää näkyvyyttä.

 

Koska kukaan meistä ryhmäläisistä ei ole ”virtuoosi” sosiaalisen median käytössä, asetti se hieman haasteita toteutuksen suhteen. Sivustoista ja videosta olisi saanut paljon näyttävämmän, jos olisi paljon aiempaa kokemusta vastaavien tekemisestä. Yleisilme ehkä hieman kärsii kokemattomien tekijöiden vuoksi :). Koimme kuitenkin, että vaikka tekeminen oli ajoittain haastavaa, se oli hauskaa. Ja ehdottomasti madaltaa kynnystä jatkossa käyttää eri somekanavia myös esimerkiksi yhteisön tarkoitukseen. 

Tutustuin julkisen puolen suuren organisaation sosiaalisen median pelisääntöihin. Tämä organisaatio on aktiivinen useilla kanavilla sosiaalisessa mediassa.

 

Ohjeistus näyttää vihreää valoa sosiaalisen median käytölle. Merkittävässä asemassa organisaatiossa työskentelevälle jopa suositellaan somen käyttöä ja organisaation julkaisemien linkkien jakamista.

 

Ohjeessa myös muistutellaan asialinjalla pysymisellä ja toivotaan työntekijän kehuvan työnantajaansa, mikäli on tähän tyytyväinen. Ohjeessa muistutetaan, että somen avulla henkilö voi mainostaa itseään ja verkostoitua.  Mielestäni ohjeistus on laaja ja tuo somenkäytön lähinnä positiivisessa valossa esille. Aluksi ohjeistusta lukiessani ajattelin, että se ehkä hieman aliarvioi paikoittain lukijaa, että kaikkihan nyt suurimman osan tekstistä on jo tiennyt.

 

Asia ei ehkä kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Joskus on silmiin osunut tekstejä, joissa henkilö yksityisessä profiilissa parjaa työnantajaansa tai vastaavasti yrityksen nimissä on kirjoitettu jotain epämääräistä, jota myöhemmin on jouduttu selittelemään. Tällaisen somekäyttäytymisen valossa ohjeet tulevat siis tarpeeseen. Eri asia on tietenkin, noudatetaanko niitä. Toki ohjeissa on myös se hyöty, että niiden olemassaoloon voidaan aina vedota, jos työntekijä julkaisee jotain epäsopivaa ja saa sanktion tästä. Eli siis voidaan perustella, että on toimittu vastoin työnantajan ohjeistusta.

 

Kenen vastuulla sitten organisaatioiden someohjeiden laatimisen tulisi olla. Mielestäni tähän ei ole yhtä oikeaa henkilöä, vaan asia riippuu yrityksen koosta jne. Suuressa yrityksessä on omat viestinnän ammattilaiset, joiden tehtäviä tällaiset ohjeistukset voisivat olla. Itse ajattelisin, että henkilön, joka näitä ohjeita laatii, tulee olla hyvin perillä eri somekanavista ja niiden toiminnasta. Mielestäni ohjeistuksissa voidaan esimerkiksi kerrata, millaista on hyvä ja huono somekäytös sekä mitä asioita työnantajasta voidaan julkaista. Ohjeet olisi hyvä perustella, koska uskon sen auttavan niiden noudattamisessa. Joka asiassa suorat ”ei saa”-kieltomääräykset tuskin toimivat. Myös tietoturvaan liittyvät asiat ovat hyödyllistä kerrata ohjeessa. 

Koulutehtävän tiimoilta syötin hakukoneeseen nimeni ja yllätyin, kuinka vähän minusta löytyi materiaalia. Saman nimisiä henkilöitä on Suomessa useita, joten sekin vaikutti tulokseen. Löysin oikeastaan vain facebookin profiilikuvan ja asuinpaikkakunnan, joka sekin oli vanha.

 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisten elämästä pystyy etsimään netistä aika paljonkin tietoa. Omien tietojen vähyyden vuoksi etsin tiedot myös miehestäni. Hänestä tuli haulla useampi valokuva, tiedot työpaikasta sekä tieto siitä, että hän myös opiskelee ja opiskeluala. Enemmän penkoessa löytyi myös tietoa vanhasta urheiluharrastuksesta sekä opinnäytetyö.

 

Tietoa tosiaan löytyy paljon, mutta ihmisistä sitä etsiessä täytyy muistaa monta asiaa: Saman nimisiä henkilöitä voi olla useita ja tieto voi olla vanhaa.  Omiin tietoihin voi yrittää vaikuttaa kieltämällä niiden julkaisu sekä omien rekisteritietojen pyytäminen organisaatiolta ja niiden poistamispyyntö.  Toki kaikkea tietoa ei mitenkään pysty kokonaan poistamaan. Jos työskentelee ammatissa, jossa joutuu olemaan esillä ja ihmisten saatavilla, omien tietojen löytyminen netistä on hyödyllistä. Mielestäni jollain tapaa julkisuudessa olevasta henkilöstä tulisi löytyä somesta edes perustietoa, koska nykyään se on kuitenkin väylä, josta ihmiset tietoa hakevat. Siihen en kuitenkaan usko, että henkilöllä täytyy olla jatkuvaa, päivittäistä sometilien päivitystä. Toki osa ihmisestä varmasti kokee, että aktiivisuus somessa tuo vaikkapa poliitikon lähemmäksi kansaa, jos tämä on aktiivinen sosiaalisessa mediassa.

 

Vaikkei kaikkea tietoa itsestään voi poistaa, voi kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisena verkossa näyttäytyy. Paljon on ollut puhetta siitä, että ihmiset esittävät verkossa jotain muuta kuin ovat, tuovat esille vain positiivisia asioita ja käsiteltyjä kuvia, jotka vääristävät todellisuutta. En oikein ymmärrä miksi tämä koetaan ongelmaksi, sillä samalla tavallahan ihminen pystyy feikkaamaan myös tavallisessa arjessa. Kodista ulos astuessa voi olla laitettuna viimeisen päälle ja vaikkapa työpaikalla keskustella aina vaan mukavista asioista elämässään. Tietenkin jos henkilö itsekin alkaa uskoa illuusioon omasta elämästään ja unohtaa mahdolliset arjen velvoitteet ja realiteetit, voi tästä koitua hankaluuksia yksilölle. Ja ihmisille, jotka päivittelevät toistensa someen tuottamaa kuvaa, voisi kertoa, että tällaista satuilua tämä vaan nyt joillakin on. Ennemminkin näkisin, että panostaa tulisi viestintäkasvatukseen ja somelukutaitoon.

 

 

Useat yritykset ja organisaatiot käyttävät sosiaalista mediaa viestintävälineenä. Suurissa organisaatioissa voi olla nimetty henkilöstö, joka vastaa yrityksen viestinnästä somessa. Organisaatiot ovat myös voineet rajoittaa somen käyttöä niin, ettei muu yksittäinen yrityksen yksikkö saa perustaa omaa profiilia someen, vaan kaikki viestintä tapahtuu yhden lähteen kautta. Tämä saattaa hidastaa viestien välittymistä, mutta käytännöllä on varmasti tarkoituksensa, esimerkiksi tietosuoja-asiat.

 

Henkilöstön, joka käyttää työssään sosiaalisia verkkotyökaluja, tulee huomioida mitä voi työnantajan nimissä somessa julkaista. Esimerkiksi asiakkaiden nimiä ei voi useinkaan julkaisuihin laittaa ja myös jos organisaatio haluaa kertoa jonkin tarinan/tapahtuman, tulee huomioida se, onko tarinan/tapahtuman henkilöt tunnistettavissa, vaikka nimiä ei olisikaan kerrottu. Joskus näkee julkaisujen perässä maininnan, että tarina oli kuvitteellinen, mutta kerätty tosielämän tapahtumista (esimerkiksi poliisin/terveydenhuollon viestintä). Myös positiivisissa kertomuksissa on hyvä tarkistaa asianosaisten henkilöiden suostumus tarinan julkaisuun, vaikkei nimiä mainittaisikaan.

 

Tietosuojan näkökulmasta varmasti myös työnantajan on hyvä tietää, kuka yrityksen somekanavia käyttää ja kenellä kaikilla on sinne tunnukset. Käyttäjän on hyvä olla tietoinen myös erilaisista haittaohjelmista ja vastaavista, joita voi tulla ja jotka voivat tehdä suurtakin tuhoa yrityksen somekanavilla. Yksityisten somekanavilla lähetettyjen viestien sisältöön tulee kiinnittää huomiota eikä niissä tulisi lähettää mitään arkaluontoista tai asiakastietoja paljastavaa sisältöä. Myös käyttäjätunnuksien ja salasanojen tulisi olla muita kuin samoja, joita käytetään organisaation omiin ohjelmiin.

 

Yritykset ovat aktiivisia somessa ja julkaisevat yhä enemmän tietoa toiminnastaan. Mitä hyötyä tästä on? Mielestäni avoimuus lisää yrityksen luotettavuutta. Avoimuudella voidaan myös hälventää mahdollisesti syntyneitä huhupuheita. Uskon myös avoimuuden vaikkapa yrityksen kriisitilanteessa vähentävän syntyvää kohua. Kun toiminnasta ja tapahtumista on ajoissa faktatietoa saatavilla, yleisö voi pysyä rauhallisempana. Tietenkin avoimuutta ja sen hyötyjä pohtiessa voidaan miettiä myös sitä, onko avoimuus ja läpinäkyvyys oikeasti sitä vai voidaanko siinäkin vääristellä totuutta ja valehdella yleisölle.

 

Voisiko henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olla jotain hyötyä työyhteisölle. Varmasti personoitua tekstiä on miellyttävä lukea ja se tuo tekstin lähemmäksi lukijaa. Lisäksi henkilötietoa jakamalla erilaiset mainostavat tahot voivat kohdentaa erilaisia mainoksia/tuotelahjoja henkilölle, joka voi tarkoittaa esimerkiksi tuotenäytteiden saamista tms. Eli erilaiset markkinoijat voivat kohdentaa mainontaansa paremmin. Henkilötietojen julkaisu voi viedä ihmistä myös uralla eteenpäin ja esimerkiksi toinen työnantaja voi somen avulla tarjota työtä. Jos henkilökohtaiset tiedot päätyvät vääriin käsiin, on riskinä tietojen linkittäminen sivuille ja asioihin, joista asianosainen ei välttämättä ole ollenkaan tietoinen. Henkilötiedot voivat päätyä myös erilaisille mainos- ja postituslistoille, jonne asianosaisella ei ole minkäänlaista halukkuutta.

 

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15293154/tietosuoja-ja-rikosten-julkaisu#comment-94104763

 

 

 

 

 

Some-kurssilla tehtävänämme on kertoa yhdestä tutusta sosiaalisen median sovelluksesta/ympäristöstä sekä tutustua yhteen itselle ei niin tuttuun ympäristöön. Omalla kohdalla on pakko myöntää, etten ole mitenkään kovin aktiivinen somen käyttäjä. Tosin ei minulla ole mitään sosiaalista mediaa vastaan, jotenkin aktiivisuus siellä on vain jäänyt vähemmälle.

 

Sosiaalisessa mediassa facebook on minulle tutuin ympäristö. Facebook ei todennäköisesti paljoa esittelyä kaipaa, onhan se yksi suomalaisten suosituimmista sosiaalisen median alustoista. Facebookissa käyttäjä voi luoda itselleen kuvallisen profiilin ja julkaista tekstiä, kuvia ja videoita sekä määritellä kenelle julkaisut näkyvät. Myös jokin yhteisö tai yritys voi luoda itselleen profiilin facebookissa ja julkaista sitä kautta sisältöä. Facebook saa tuloja mainoksista, joten yritys voi myös ostaa mainostilaa facebookissa.

 

Toiseksi some kanavaksi valitsin Twitterin. Twitteriä en ole aiemmin käyttänyt, enkä tunne sitä tarkemmin. Toki muualla mediassa törmää asioihin, joita ihmiset ovat twitterissä julkaisseet, joten väistämättä tästä kanavasta jotain tietää. Twitterissä ihmiset voivat julkaista päivityksiä, jotka ovat max.280 merkkiä pitkiä. Ihmiset voivat myös lähettää toisilleen viestejä/päivityksiä. Twitterissä kaikki on julkista tekstiä.  Mielestäni twitter tarjoaa mahdollisuuden lyhyeen ja tiiviiseen viestintään. Sen avulla voi helposti tiedottaa ja uutisoida ajankohtaisia asioita ja osallistua keskusteluun päivän aiheista. Yritykselle se mahdollistaa ”ajan hermoilla” pysymisen ja omasta toiminnasta tiedottamisen.

 

Tarkastelin kolmen eri yrityksen/organisaation facebookin ja twitterin käyttöä. Organisaatiot edustavat täysin erilaisia toimijoita sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta. Kaikilla valitsemillani organisaatioilla oli käytössään facebook- ja twitter-tilit ja käyttö oli aktiivista.

 

Twitterissä organisaatiot julkaisivat lähinnä uutisointia toiminnastaan sekä ilmoituksia yrityksessä tapahtuvista asioista. Kaikki julkaisivat myös linkkejä omaa alaansa koskeviin artikkeleihin. Nähtävillä oli myös ihmisten antamaa palautetta yrityksen toiminnasta. Facebookissa yritykset julkaisivat saman sisältöistä tekstiä kuin twitterissä sekä linkittivät artikkeleita organisaationsa aihealueeseen liittyen. Myös kuvia omasta toiminnasta julkaistiin paljon ja mainostettiin yrityksen toimintaa ja sen järjestämiä tapahtumia.

 

Lähes kaikki asiat, joita yrityksen julkaisivat, olivat iloisia ja positiivisia. Yksi mielenkiintoinen poikkeus osui kuitenkin silmiini. Yhdessä valitsemassani organisaatiossa oli tapahtunut aika traaginen virhe toiminnassa. Tämä asia oli nopeasti tuotu julkisuuteen kertoen rehellisesti, että tällainen virhe on tapahtunut ja kerrottiin sen selvittelystä sekä pahoiteltiin asiaa. Mielestäni tämä oli toimivaa kriisiviestintää, johon en ole aiemmin törmännyt muissa saman alan organisaatioissa, vaikka ajoittain virheitä sattuu ja niistä luetaan sitten uutisista, kun joku vuotaa tietoa medialle.

 

Omalla alallani terveydenhuollossa somea voitaisiin hyödyntää monellakin tapaa. Sen käyttö toisi palvelut lähemmäksi ihmistä sekä antaisi mielestäni rennomman kuvan alasta, jossa työskentelen. Somen avulla ihmisille voitaisiin jakaa tietoutta ajankohtaisiin terveysasioihin liittyen esimerkiksi linkittämällä itsehoito-ohjeita. Vaikka nykypäivänä netistä löytyy paljon tietoa, ei oikeanlaisen, faktapohjaisen lähteen löytäminen ole kaikille käyttäjille itsestään selvää. Artikkeleiden julkaiseminen somessa toisin oikeanlaisen tiedon lähemmäksi asiakkaita.